Työn kohtaanto

Työmarkkinan kohtaanto-ongelmalla tarkoitetaan sitä, että samaan aikaan on paljon avoimia työpaikkoja ja työnhakijoita, mutta avoimet työpaikat eivät täyty ja työnhakijat eivät löydä työtä –eivät ainakaan tarpeeksi nopeasti. Pääsääntöisesti ongelma on joko a) ammatillinen: työpaikat edellyttävät erilaista osaamista kuin työnhakijoilla on tarjolla, tai b) alueellinen: toisilleen sopivat työnhakijat ja työpaikat sijaitsevat kaukana toisistaan. Akavan PTT:ltä tilaaman selvityksen mukaan alueellinen kohtaanto-ongelma on vähentynyt 2000-luvulla. Ammatillinen kohtaanto-ongelma on monin verroin suurempi, vaikka sekin on muutosten kiihtymisestä huolimatta helpottanut hieman. ¹

Tutkintoon johtava koulutus on hitaimpia tapoja ratkaista ammatillista kohtaanto-ongelmaa, sillä tutkintojen suorittamiseen menee vuosia. Tutkintoon johtavan koulutuksen tarjoajien onkin tärkeä a) antaa opiskelijoille valmiudet ja aloitteellinen asenne oppia uutta sekä b) kyetä ennakoimaan osaamistarpeita. Etenkin jälkimmäinen on helpommin sanottu kuin tehty.²

Täydennyskoulutus on onneksi nopeampaa. Viime aikoina onkin lisääntynyt rekrytoiva koulutus, jossa yritykset kouluttavat kyvykkäitä henkilöitä muutamassa kuukaudessa uuteen ammattiin, jonka jälkeen he siirtyvät tekemään töitä asiakkaalle. Rekrytoiva koulutus muistuttaakin oppisopimuskoulutusta, joka ei valitettavasti Saksan tavoin ole ottanut Suomessa tuulta alleen.³

Vaikka ammatillista osaamista olisikin, voi kynnykseksi tulla kieli. Suomessa on paljon ulkomaalaistaustaisia –~esimerkiksi pakolaisia ja suomalaisista korkeakouluista vastavalmistuneita –~joiden on vaikea työllistyä puutteellisen kotimaisen kielen osaamisen vuoksi, vaikka monissa tehtävissä myös julkisella sektorilla pärjäisi auttavalla kielen osaamisella tai kokonaan englanniksi.⁴ On vaikea arvioida kuinka usein kielitaitovaatimus on aito juurisyy työllistymättömyydelle ja kuinka usein kyse on esimerkiksi ennakkoluuloista.

Nopeinta on kohtaanto-ongelman ratkaisemista on osaamisen tunnistaminen. Toisen alan koulutuksessa ja työkokemuksessa voi olla paljon siirrettävää osaamista, joka vain odottaa työllistämistä.⁵ Parasta toki, jos ammatillista kohtaanto-ongelmaa ei synny, vaan yksilöt ja työnantajat aloitteellisesti kehittävät osaamista jatkuvasti vastaamaan huomisen tarpeita.

Alueellinen kohtaanto-ongelma on ammatillista pienempi, ja lisääntynyt etätyö helpottaa sitä entisestään. Voi kuitenkin olla yksilön kannalta taloudellisesti ja sosiaalisesti vaikeampi paikka, jos töitä saadakseen joutuu jättämään rakkaan kodin taakseen. Olisikin tärkeä huolehtia siitä, että muuttaminen paikkakunnalta toiselle olisi taloudellisesti järkevää ja toisaalta, että ihmiset ovat päässeet alunperinkin muuttamaan sinne, missä työtä on eniten tarjolla: kasvaviin kaupunkeihin.⁶

Osa kohtaanto-ongelmasta kilpistyy kannustimiin ja työsuhteen laatuun. Ilman perustuloa osa ihmisistä on kannustinloukussa, jossa työn tekeminen ei ole vapaa-ajan menettämisen arvoista. Lisäksi mm. työvoimapulasta kärsivien kasvatus-, hoito- ja sosiaalialojen ammattilaiset vaihtavat alaa, sillä palkan lisäksi huonoa on usein myös johtaminen ja työn kohtuuttomat vaatimukset. Vastaavaa ilmiötä nähtiin korona-aikana myös matkailu- ja ravintola-alalla: kun työt loppuivat ja ihmiset lähtivät muille aloille, merkittävä osa ammattilaisista ei enää palannutkaan alalle, kun töitä jälleen oli tarjolla.

Vaikka kohtaannolle olisi muuten edellytykset, eivät työt ja tekijät löydä toisiaan elleivät ne etsi toisiaan samoista paikoista tai se on muuten liian hidasta. Perinteisesti työnvälitystoimistot ovat auttaneet minimoimaan työn kohtaannon viiveitä ja kustannuksia keskittämällä informaation työn tarjonnasta ja kysynnästä. Työmarkkinatori, Duunitori ja LinkedIn ovat tämän digitaalisia jälkeläisiä. Lisäksi vuokratyö- ja konsulttifirmat ovat apuna erityisesti joustavan työvoimatarpeen kohtaannon ratkaisemisessa. Murros on edessä tälläkin saralla, ja siitä voi lukeaa lisää .