Kuolleella planeetalla ei ole työpaikkoja. Toteamuksella on monta merkitystä: toisaalta se tarkoittaa, että työmarkkinatoimijat eivät enää voi sivuuttaa ilmastokriisiä omassa toiminnassaan, ja toisaalta että työmarkkinapolitiikka tulee huomioida osana ilmastopolitiikkaa.
Kansainvälinen ay-liike on puhunut jo pitkään oikeudenmukaisesta siirtymästä (just transition). Ilmastotoimien oikeudenmukaisuus on sittemmin saanut muitakin vakiintuvia merkityksiä, mutta alunperin oikeudenmukainen siirtymä on koskenut nimenomaan työmarkkinakysymyksiä: miten siirtymä ilmastoystävälliseen yhteiskuntaan tehdään niin, että ilmastotoimien vuoksi työpaikkansa menettävät löytävät uutta mielekästä työtä? 1 Tämä on ollut myös toistaiseksi vallitseva työelämäkysymys kestävästä siirtymästä puhuttaessa, vaikka aihe ansaitsisi paljon laajempaa tarkastelua. Oikeudenmukainen siirtymä tarkastelee, miten yhteiskunta tukee työntekijöitä murroksessa. Yhtä tärkeää olisi miettiä, miten työntekijöille saataisiin valtaa ottaa aktiivista toimijuutta työmarkkinoiden ympäristöystävällisyyden edistämiseksi.
Tulevaisuudessa jokaisen työpaikan on oltava ilmastopositiivinen tai vähintään -neutraali. Vaikka ympäristön kannalta positiivisen tai vähintään neutraalin työn määrittely on äärimmäisen vaikeaa, siihen on silti pyrittävä. Kun kyseessä on ympäristövaatimusten minimitason määrittely, on regulaatio paras työkalu sen edistämiseen. Tämä työ on jo hyvällä alulla niin Suomessa kuin EU:ssa esimerkiksi päästökaupan ja kiertotaloussäätelyn myötä.
Toisekseen työntekijöille tulisi saada neuvotteluvaltaa ympäristölle haitallisesta työstä kieltäytymiseksi2 , jolloin ympäristölle haitallisesta työstä täytyisi maksaa enemmän palkkaa ja sen teettäminen olisi vähemmän kannattavaa. Kun oman työuran ympäristöystävällisyys olisi omissa käsissä, yhä useampi voisi tehdä arvojensa mukaista työtä.
Ekologisesti kestävää työtä on tarkasteltava myös isommassa kuvassa. Elämme aikaa, jolloin yhteiskunnan aitoja suuria ongelmia, kuten nälkää, janoa, köyhyyttä, yksinäisyyttä, hoivaa tai ilmastonmuutoksen pysäyttämistä ei ole liiketoiminnallisesti houkuttelevaa ratkaista eikä näiden ympärille synny merkittävää määrää työtä. Sen sijaan työllä tuotetaan valtava määrä turhaa kulutusta, kuten suuri osa kaikesta kuluttajille suunnatusta teollisesta ja ohjelmistotuotannosta, tai pelkkää kuumaa ilmaa kuten suuri osa finanssialaa.
Työ on iso osa identiteettiä ja kestävyysmurroksen myötä monien identiteetti on murroksessa. Muutos voi olla merkittävä esimerkiksi kiertotalouden edetessä, kun yhä harvemman työssä valmistetaan uusia tuotteita ja vastaavasti yhä useamman työ on vanhaa korjaavaa ja ylläpitävää. 3
Lineaaritalouden rakenteisiin varttuneille ja ehdollistuneille tämä identiteetin muutos voi tuntua ikävältä ja taantuvalta sen sijaan, että se nähtäisiin innostavana ja arvokasta säilyttävänä. Yhteiskunnan normien ja arvojen tulisikin muuttua etupainotteisesti suhteessa työhön, jotta työn kestävyysmurros olisi kokemuksena voittopuolisesti myönteinen.
Ympäristöystävällisen tai minimissään ympäristöneutraalin työn tulee olla mahdollisimman pian kaikkien perusoikeus. Työn ympäristöystävällisyydelle täytyy luoda nykyistä työturvallisuutta vastaava vaatimustaso, jonka jokaisen työpaikan on minimissään täytettävä. Työntekijöiden omaa valtaa ohjata työuraansa ympäristöystävällisempään suuntaan on tuettava antamalla asiassa työntekijöille valtaa muodossa tai toisessa. Konkreettisesti tavoitetta voisi edistää esimerkiksi taloudellista turvaa tuovalla perustulolla sekä luomalla työpaikoille ympäristövaltuutetun roolin.