Epätyypilliset työsuhteet ja työn muotojen polarisaatio

Epätyypillisillä työsuhteilla (tai epätyypillisellä työllä) tarkoitetaan sellaisia työsuhteita, jotka ovat osa-aikaisia, määräaikaisia tai näiden yhdistelmä. Lisäksi joskus mukaan lasketaan myös työsuhteet, jotka ovat jatkuvasti kilpailutuksen kohteena (esimerkiksi työpaikka on sidottu asiakkuuden jatkumiseen ja että tätä kautta irtisanomisen uhka on jatkuva). Vuonna 2018 15-64 vuotiaista työllisistä 24 % oli erilaisissa epätyypillisissä töissä ja 6 % työllisti itsensä yrityksen tai toiminimen kautta (Ojala, 2020). Jos noin 30 % työvoimasta on epätyypillisissä työsuhteissa, onko se enää epätyypillistä?¹ Ongelmaa epätyypillisessä työssä ei ole, mikäli se on vapaaehtoista. Kuitenkin näyttää siltä, että tästä 30 % :stä puolet eli 15 % on vastentahtoisesti tällaisessa työsuhteessa. Lisäksi 19 % yrittäjistä on vastentahtoisesti yrittäjiä (Ojala, 2020).

Eräästä näkökulmasta epätyypillisen työn lisääntymisen ajatellaan olevan hyvä asia, koska se lisää työvoiman joustoa. Suomen työmarkkinoita pidetään jäykkinä. Todellisuudessa Suomessa ovat jäykkää lähinnä palkanmuodostus ja ei-tuotantannollistaloudellinen irtisanominen. Suomen työmarkkinat ovat itseasiassa varsin joustavat, jos tarkasteluksi otetaankin työajat, irtisanomisen helppous tuotannollistaloudellisista syistä, töiden ulkoistaminen määräaikaisille alihankkijoille tai sopimusmuotojen määrääminen (määräaikaisketjutukset, osatyösopimukset jne.). ² Ottaen huomioon tämän lisäksi, että noin 30 % työstä on joustavaa/epätyypillistä työtä, on hyvä kyseenalaistaa ovatko Suomen työmarkkinat todella niin jäykät kuin väitetään.

Lisääntyneen ja vakiintuneen epätyypillisen työn lisäksi työelämään vaikuttaa myös työn polarisaatio.³ Tilastokeskuksen analyysissä lähes puolta työssäkävijöistä vaivaa liian korkea työn intensiivisyys, joka syö hyvinvointia (Sutela, 2020). Lisäksi kuormittavat työt ja suorittavat rankat työt keskittyvät enemmän naisille (26 % miehillä - 35 % naisilla). Sukupuolen lisäksi huomiota herättää koulutusasteen vaikutus työn luonteeseen. Kiireen pilaamat työt keskittyvät erityisesti korkeakoulututkinnon suorittaneille (72 % ) ja myös kuormittavissa töissä korkeakoulutettujen osuus on suuri (66 % ). Sen sijaan suorittavat rankat työt keskittyvät vain toisen asteen koulutuksen suorittaneille.

Kyse on siis sekä sukupuoli- että koulutusasteasiasta.⁴ Naisvaltaisten töiden kiire ja intensiivisyys täytyy ottaa prioriteetiksi työoloja parannettaessa ja palkkausta kehitettäessä. Edunvalvontatyötä tarvitaan sekä kiireen vähentämiseksi asiantuntijatöissä ja korkeasti koulutetuilla aloilla, että työn inhimillistämistä matalamman koulutusasteen suorittavilla töille.

Yhteiskuntamme pitää ottaa paremmin huomioon ``epätyypilliset’’työsuhteet, sillä ne ovat yleisiä ja sosiaaliturvan rakentaminen täysipäiväisen työsuhteen oletukselle on vakava puute monen suomalaisen näkökulmasta. Samalla kansalaiselle pitää antaa subjektiivinen oikeus lyhyempään työaikaan. Epätyypillisten töiden osalta tavoite tulee olla, että vastentahtoisesti tällaisessa töissä olevien määrä saataisiin vähenemään.